Ensimmäinen maailmansota päättyy ensi sunnuntaina.
Ampuminen loppui jo 92 vuotta sitten, mutta Saksa maksaa viimeisen erän sille määrätyistä sotakorvauksista 3. lokakuuta 2010. Maksun suuruus on noin 70 miljoonaa euroa.
Vuonna 1919 solmitun Versailles'n rauhansopimuksessa Saksa määrättiin maksamaan liittoutuneille tähtitieteelliset 226 miljardia saksanmarkkaa. Summaa pienennettiin myöhemmin 136 miljardiin saksanmarkkaan eli noin 26 miljardiin euroon. Sotakorvausten maksun varmistamiseksi kaikki Reinin länsipuoliset alueet, mukaan lukien Ruhrin alueen teollisuuskeskus miehitettiin.
Sotakorvaukset olivat yksi niistä syistä miksi sodan jälkeinen Saksa joutui lamaan, joka auttoi myös Adolf Hitlerin valtaan. Laskennallisesti Saksa olisi saanut sotakorvaukset maksettua loppuun 1980-luvulla, mutta Adolf Hitler tietenkin valtaan päästyään lopetti korvausten maksun. Korvausten maksaminen käynnistettiin uudelleen vasta vuonna 1996, eli Versailles'n rauhansopimus sitoi Saksaa yhä, vaikka uusi maailmansotakin oli siinä välissä käyty.
Nämä sotakorvaukset ovat yksi esimerkki siitä kuinka myös "pistooli ohimolla" tehty sopimus on pätevä ja sitova. Mutta onko se oikeudenmukainen? Häviäjä ja maksaja on tietysti eri mieltä. Rauhanneuottelut käytiin voittajavaltioiden kesken, Saksalle vain annettiin kesäkuussa 1919 valmis sopimus allekirjoitettavaksi periaatteella "hyväksy tai alistu miehitykseen". Sopimuksen artikla 231:n mukaan Saksa otti täyden vastuun sodan aloittamisesta ja sodan tuhojen korvaamisesta.
Sopimuksen perusteella Saksa menetti myös alueita Tanskalle, Ranskalle, Puolalle, Tsekkoslovakialle, Belgialle, ja Liettualle. Siirtomaansa Saksa menetti Britannialle. Saksan menettämillä alueilla oli tuotettu 75% Saksan rautamalmista, 30% teräksestä ja 28% kivihiilestä.
Saksassa syvää katkeruutta synnyttäneessä Versailles'n rauhansopimuksessa oli siemen toiselle maailmansodalle.
3. lokakuuta 2010 Saksa juhlii myös yhdistymisensä 20-vuotispäivää.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Versaillesin rauhansopimus vuonna 1919 oli eräs maailman suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia. Ja tähän oli syynä pääasiassa länsivallat!
Tällä kertaa Harinen on oikeassa siinä, että jokainen pakkorauha sisältää uuden sodan siemenen. Sama koskee myös Suomea ja Venäjää!
Saksa oli tarjonnut rauhansopimusta Ranskalle ja Englannille jo vuonna 1916 ja se oli tarjoutunut vetäytymään takaisin aiemmille rajoilleen. Länsivalloilla ei olisi ollut mitään menetettävää solmiessaan rauha Saksan kanssa 1916. Länsivallat kuitenkin kieltäytyivät ja asemasota jatkui. Amerikkalaiset pankkiirit ja USA:n aseteollisuus, jotka hyötyivät sodasta taloudellisesti, eivät halunneet sen loppuvan. USA ei ollut mukana sodassa 1916 eikä sen uskottu liittyvänkään. Aseita USA kuitenkin myi Englannille ja Ranskalle runsain määrin.
Saksalaiset kokivat Versaillesin sopimuksen nöyryyttävänä siksikin, ettei sitä allekirjoittanut Englanti, Ranska tai USA vuonna 1919, vaan vain ja ainoastaan Saksa. Se oli velkakirja ja maanluovutuskirja.
Koska asun Liègessä, voin kertoa ensimmäisen maailmansodan historiasta sen verran, että saksalaiset uskoivat voivansa marssia puolueettoman Belgian halki Pariisiin kolmessa päivässä, mutta juuttuivat Liègen taisteluihin 12 päiväksi ja kaupunkia ylivoimaista vihollista vastaan puolustautunut belgialainen kenraali Leman ei antautunut, vaan hänet kannettiin kahdentenatoista päivänä tajuttomana ulos viimeisestä vallatusta puolustuslinnoituksesta. Pienen ja puolueettoman maan urhoollinen puolustusvoitto Liègessä esti saksalaisten Bliezkriegin ensimmäisessä maailmansodassa ja antoi länsiliittoutuneille riittävästi aikaa vahvistaa rintamaansa Ranskassa ja esti siten saksalaisten voiton.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 3 kommenttia