Suomi oli aloitteellinen sotaan lähtijä 70 vuotta sitten
Mannerheim vierailulla Hitlerin sudenpesässä kesäkuussa 1942
Pistänpä minäkin lusikkani tähän soppaan, jota muutama puheenvuorolainen on jo ehtinyt hämmentää Barbarossan alkamisen 70-vuotispäivän innostamana. Muutama puheenvuorolainen on jo ehtinyt vaatia "itseruoskinnan" lopettamista ja historian uudelleen... öh, tai siis "paremmin" kirjoittamista - ilmeisesti nykyisin historiantukimuksen piirissä yleinen historiakäsitys ei ole tapeeksi ruusuinen niille, joiden mielestä Suomen kilven tulee kiiltää ja liika totuus on pelkkää likaa tahraamassa tätä loistokasta historiaa. Meuhkaaminen on tietysti turhaa, sillä sotahistorian rehellinen tarkastelu kestää myös tahrat tai ainakin ne muutamat asiat jotka isänmaallisuuden yliannostuksesta kärsivät itse tahroiksi kokevat ja häpeävät. Kuten nyt esimerkiksi Suomen yhteinen sota Neuvostoliittoa vastaan 1941-44 natsi-Saksan kanssa.
Jostain syystä monella suomalaisen historian kiiltävän kilven vartijalla näyttää yhä olevan se näkemys, että kesällä 1941 Suomi vain seisoi toimettomana tumput suorana odottamassa, että paha Neuvostoliitto hyökkää taas ja kun näin lopulta tapahtui niin vasta sitten herättiin ja lähdettiin uuteen sotaan kun hyökkäyksen uhriksi taas oli päästy. Onneksi Mannerheim, Ryti ja muut Suomesta vastuuta ottaneet eivät sentään olleet toivotun kaltaisia tumpeloita vaan älysivät varautua tulevaan. Barbarossan alkaessa Suomi oli valmis ja aloitteellinen, toisin kuin edellisellä kerralla, kuten tapahtunut osoittavat.
Suomi hyppäsi natsi-Saksan kelkkaan 70 vuotta sitten. Parempi hypätä kuin jäädä Neuvostoliiton jyrän alle, eipä Suomen vaihtoehdot häävit olleet. Tarkastellaanpa tapahtumia kronologisesti (saa huomauttaa, jos asiavirheitä löytyy):
30.4.1941 Hitler päätti Operaatio Barbarossan aloitusajaksi 22.6.1941. Suomea oli operaatiosuunnitelmassa kaavailtu yhdeksi liittolaiseksi ja alkuvuodesta Saksan ja Suomen edustajat olivat jo alustavasti keskustelleet sotilaallisesta yhteistyöstä. Saksalaiset sotilashenkilöt olivat tutustuneet Suomen puolustukseen, Pohjois-Suomi oli koluttu ristiin rastiin ja Saksa oli tehnyt aloitteen suomalaisen SS-osaston perustamisesta, värväys joukkoihin Suomessa oli aloitettu huhtikuussa.
Saksan ja Suomen sotilaallista käytännön yhteistyötä suunniteltiin yleisellä tasolla Salzburgissa 25.5.-41. Kenraali Heinrichsin johtaman sotilasvaltuuskunnnan Mannerheimille ja Rytille esittämät tulokset neuvotteluista olivat käytännössä suorapiirteinen pyyntö osallistumisesta hyökkäyssotaan Neuvostoliittoa vastaan. "Todellista puolustussotamahdollisuutta, jossa saksalaiset joukoillaan vain auttaisivat hyökkäyksen kohteeksi joutunutta Suomea puolustamaan omaa aluettaan, ei ollut edes sivuttu, saati että siitä olisi kirjallisia suunnitelmia kuten hyökkäyksestä. Yhteisen puolustautumisen voi ajatella olleen pois laskuista, sellaisesta yhteistyöstä Saksa ei yksinkertaisesti ollut kiinnostunut. Sen sijaan alunperin Suomelta ei vaadittu täysmittaista hyökkäyssotaa vastustajan alueelle, vaan tyydyttiin pienempiin uhrauksiin." (Jokipii, jatkosodan synty, s.313)
Neuvottelut Saksan ja Suomen sotilaallista yhteistyötä jatkuivat 2.-6.6-41 Helsingissä ja Kielissä ja nyt keskusteltiin jo käytännön toimista. Asialistalla ovat Saksan joukkojen keskitykset Suomeen, lentokenttien luovutus Saksan käyttöön, lentotoiminta Suomen alueella, laivastotoiminnan yhteistyö, Suomen liikekannallepanon ajankohta, yms. sotilaalliseen yhteistoimintaan liittyvä. Saksalaisille annettiin lupa lentotoimintaan Suomen alueella, heille luovutettiin lentokenttiä Luftwaffen käyttöön. Suomalaiset esittivät toiveen myös vihollisen lentokenttien nopesta hävittämisestä hyökkäyksen alkaessa erityisesti suomenlahden eteläpuolella, jotta Suomessa Barbarossan alkaessa säästyttäisiin pommitusvahingoilta. Myös Nevan ja Stalinin kanavien miinoitus oli suomalaisten toivelistalla. (Jokipii s.321)
Vaikka sotilaat yhä neuvottelivat eikä poliittista päätöstä Suomen osallistumisesta oltu edes vielä saatu, alkoi saksalaisia joukkoja saapua Suomeen laivoilla ja Pohjois-Norjasta maitse jo 7.6.-41 alkaen. Joukkojen keskitykset Pohjois-Suomeen pyrittiin naamioimaan normaaliksi Saksan miehittämään Pohjois-Norjaan suuntautuvaksi kauttakulkuliikenteeksi, josta Saksan kanssa oli sovittu jo syksyllä -40. Tällä kertaa joukot eivät kuitenkaan vain matkanneet läpi Pohjois-Suomen vaan ne keskitettiin sinne. Saksan ilmavoimille annettiin lupa käyttää suomalaisia lentokenttiä (Malmi 9.6, Vaasa 10.6, Rovaniemi 18.6, Utti 19.6, Kemijärvi 23.6) Suomen rauhanajan joukot saivat käskyn siirtyä sotavahvuuteen 10.6.-41. SS-divisioona Nord (8000 miestä) aloitti rajan ylityksen Norjasta Suomeen Petsamon Höyhenjärvellä 7.6-41, ja jatkoi moottorimarssina Rovaniemelle ja sen ympäristöön, ollen perillä 10.6. Lisäksi Suomeen saapui joukkoja kahtena merikuljetusoperaationa: BLAUFUCHS I (169.D, 20 000 miestä, Settinistä Ouluun) ja BLAUFUCHS II (XXXVI AKE ja esikuntajoukot, 10 600 miestä Oslosta Ouluun). Ensimmäiset laivat lähtivät 5.6., ja kuljetukset oli loppuun suoritettu 14. kesäkuuta.( -Earl F. Ziemke, Saksalaisten sotatoimet Pohjolassa 1940-1945, s.194)
Kenraaliluutnantti Heinrichsin mukaan sotilaiden neuvottelemat suunnitelmat hyväksyttiin Suomen puolelta 14.6.-41 tasavallan presidentin ja hallituksen kokouksessa ja seuraavana päivänä Heinrichs ilmoitti päätöksestä saksalaisille. Poliittinen siunaus sotilaalliselle yhteistyölle oli siis saatu. Mitään ehtoja Suomen osallistumiselle Saksan sotaretkeen Suomi ei asettanut, mutta toiveita oli luonnollisesti esitetty siltä varalta, ettei sotaa tulekaan. Saksalta oli haluttu takeet Suomen itsenäisenä pysymiselle siinä tapauksessa, ettei sota sytykään ja sodan syttymisen suhteen oli esitetty toive, ettei sotaa aloitettaisi Suomen alueelta. Berliinistä saatiin kesäkuun puoliväliin mennessä tyydyttävä vastaus toivomuksiin, eli saatiin takeet Suomen itsenäisyydestä ja elintarvikekehuollosta. Lisäksi Saksa lupasi ottaa huomioon toivomukset Moskovan rauhassa menetettyjen alueiden palauttamisesta ja Suomen itärajan ulottamisesta Neuvosto-Karjalaan.
Presidentin hyväksyttyä suunnitelmat alkoivat tapahtumatkin nopeasti edetä sotaan valmistautuen. 15.6.-41 Perustettiinn yhteisesikunta suomalais-saksalaisille joukoille, Pohjois-Suomen joukot kutsuttiin ”ylimääräisiin harjoituksiin” ja Merivoimat saivat käskyn siirtyä sodanuhka-kokoonpanoon. Heti seuraavana päivänä Saksan Norjan Armeijan Esikunta antaa kirjallisen suunnitteluohjeen hyökkäyksestä itselleen alistetulle Suomen Kolmannelle Armeijakunnalle (III AK).
17.6. Hitler antoi lopullisen toteuttamiskäskyn Barbarossan aloittamisesta ja samana päivänä Suomen yleisesikunta antoi käskyn yleisestä liikekannallepanosta. Yhteistoiminnan toimivuudesta hyvänä esimerkkinä myös se, että kaikki saksalaisten keskitykset Pohjois-Suomeen oli jo tehty kun suomalaiset tarvitsivat rautatiekaluston omaan käyttöön liikekannallepanon takia. Samana päivänä Suomen ilmavoimien lentokoneisiin määrättiin maalattavaksi Saksan itärintaman omakonetunnukset, keltaiset siivenkärjet ja keltaiset vyöt rungon ympäri.
Barbarossan oli määrä alkaa 22.6.-41 klo 04 Suomen aikaa. Kuitenkin toiminta käynnistyi Suomessakin jo edellisenä iltana. Suomi aloitti operaatio Kilpapurjehduksen, eli demilitarisoidun Ahvenanmaan miehityksen. Saksalaiset miinalaivaryhmät, jotka olivat piilotelleet Suomen saaristossa jo kesäkuun puolivälistä saakka, lähtivät torpedoveneiden tukemana Suomen saariston tukikohdistaan illalla laskemaan operaatiosuunnitelmansa mukaisia offensiivisia miinoitteita Suomenlahdelle ja Viron rannikolle. Samoihin aikoihin illalla 21.6 liikkeelle lähtivät myös Suomen kolme sukellusvenettä käskynään laskea miinoja Viron rannikolle, Tallinnan ja Leningradin väliselle laivareitille. Saksalaiset saavat työnsä päätökseen noin klo.3 aikoihin, suomalaiset noin klo 8 aikoihin Barbarossa-aamuna.
Leningradiin pommituslennolla ollut saksalainen pommitusrykmentti I Fliegerkorps:sta saapui Suomen ilmatilaan, suomalaisiin sotapäiväkirjoihin merkittiin havaintoja tästä rykmentistä Utössä (klo 01.05-01.14), Forssassa (klo 1.39), Pernajassa (klo. 1.32-2.09) ja monissa Lappeenrannan seudun yksiköissä (Luumäen Kivijärvellä klo 01.50, 02.05-02.30, 02.46). Lappeenrannan ilmatorjunta, 111. kevyt it-patteri, (klo 02.05-02.10). Ilmapuolustuksen merkinnöissä kerrotaan omakonehavainnoista (keltaiset itärintamatunnukset). Tämä rykmentti kaartoi Suomen itärajalta Laatokan yli Leningradiin, suoritti Nevan miinoituksen ja lentokentän ahdistelun Kannaksella. (Jokipii, sivut 582-584)
Suomalaisessa sotapäiväkirjassa kerrotaan Uttiin Barbarossa-aamuna klo 3-4 välillä laskeutuneen noin 50 saksalaiskonetta, joten tähän lukuun mahtuu mukaan myös toinen saksalainen lentorykmentti Kampfgruppe 806:sta, joka lensi Suomenlahden kautta ja pudotti miinoja Kronstadiin ja matkasi Uttiin välilaskuun. Tämän rykmentin mukana oli suomalainen ilmavoimien yhteysupseeri kapteeni Pauli Ervi oppaana. Utin lentokentän käyttö oli saksalaisille välttämätöntä, sillä ilman mahdollisuutta välilaskuun siellä nämä Leningradin suunnan ilmaoperaatiot olisivat jääneet suorittamatta pommittajien lentosäteen rajalllisuuden takia.
Neuvostoliittolaiset lentoveneet huomasivat Suomenlahdella miinansa jo laskeneet saksalaiset miinalaivat ja avasivat tulen niitä kohti. Suomalaisia sukellusveneitä ei havaittu, ne saivat suorittaa operaationsa ilman häiriöitä. Neuvostoliiton lentokoneet seurasivat saksalaisten alusten vetäytymistä tukikohtiinsa Saaristomerelle. Aamulla kuuden aikoihin punailmavoimien lentokoneet hyökkäsivät myös suomalaisten, operaatio Kilpapurjehdukseen osallistuvien laivojen kimppuun Ahvenanmaan vesillä. Neuvostoliiton tykistö avasi tulen suomalaisia kohti Hangon tukikohdastaan. Ammunta kuitenkin käsketään lopettaa aamun aikana.
22.6.-41 Hitler piti radiopuheen jossa hän ilmoitti suomalaisten olevan liitossa – im Bunde - saksalaisten kanssa. Suomalaiset poliitikot julistivat kilvan Suomen olevan puolueeton. Samana päivänä vielä suomalainen kaukopartio kuitenkin kuskataan Oulujärveltä saksalaisilla vesitasoilla, suomalaisten hävittäjien Neuvostoliiton ilmatilaan saattelemana, tuhoamaan Vienan kanavan sulkuja.
Seuraavan kolmen päivän aikana Saksan ilmavoimat jatkavat Suomen lentokenttien käyttöä Neuvostoliiton vastaisissa sotatoimissaan (KGr.806 operoi Uttista ja Malmilta Neuvostoliiton laivastoa vastaan Leningradin ja Hangon suunnilla), samoin kuin Saksan laivasto tukeutuu toimissaan Suomen saariston tukikohtiinsa. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että saksalaisten koneet Malmin kentällä olivat niin raskaasti lastattuja, että saksalaiset pyysivät suomalaisia pidentämään kiitorataa 1.5km:lla ja tämä suoritettiin pikaisesti, suomalaiset pioneerit purkivat välittömästi kentän pidennyksen tieltä viisi taloa ja kaatoivat metsää kentän molemmista päistä.
25.6.-41 Neuvostoliiton koneet pommittavat Suomea. "- I.T. Inozemtsevin 'Pohjolan siivekäät puolustajat'(1975) kertoo kuinka 24.6.-41 tuli tieto, että Suomen alueelle keskitetään ilmavoimia. "Vaikka Suomi ei ollut virallisesti ryhtynyt sotaan Neuvostoliittoa vastaan, sen lentokentiltä nousi lentokoneita pommittamaan Leningradia, Kronstandtia ja Karjalais-suomalaisen neuvostotasavallan kaupunkeja." Tämän vuoksi suunniteltiin em. laaja vastahyökkäys 25.-30.6. pohjoisen rintaman ilmavoimien sekä Itämeren ja Jäämeren laivastojen ilmavoimien yhteistyönä." - (Jokipii, s. 607)
Pääministeri Jukka Rangell ilmoittaa Suomen olevan sotatilassa Neuvostoliiton kanssa. Seuraavana päivänä presidentti Ryti ilmoittaa radiossa sodan syttyneen, koska punailmavoimat pommittivat Helsinkiä, Turkua ja Porvoota.
" Saksan laivastoasiamies von Bonin on merkinnyt sotapäiväkirjaansa 25.6.941: 'Neuvostoliitto antoi näillä hyökkäyksillä, jotka luonnollisesti olivat sotilaallisesti aivan merkityksettömiä, Suomen hallitukselle myöhempiä aikoja varten toivotun tunnussanan, joka selittää puolustussodan täkäläisen maan ja kansan kimppuun tehtyä häpeällistä hyökkäystä vastaan'. Helpotus suomalaisten diplomaattisen tilanteen järjestymisestä paistaa Suomelle ystävällisen amiraalin sanoista - Miten Suomessa sitten olisi menetelty, jos hyökkäystä ei olisi tullut, on jo noussut pohdinnan piiriin." (Jokipii s.611)
29.6.-41 Saksalaiset hyökkäävät Suomesta Murmanskin ja Salla-Kantalahden suuntaan. Mukana hyökkäyksessä Sallan suunnalla saksalaisille alistettu suomalainen III AK.
10.7.-41 Suomalaisten päähyökkäys Karjalan suunnalla alkaa.
—
Suomihan ei edellä mainittujen tapahtumien valossa toki lähtenyt sotaan Neuvostoliittoa vastaan Saksan liittolaisena, käytettäköön nyt sitten vaikka sanaa kanssasotija, vaikka en minä ole vieläkään nähnyt hyvää selitystä sille miten kanssasotija ja liittolainen toisistaan eroavat. Saksa kutsui Euroopan maita mukaan ristiretkelle bolsevismia vastaan ja Suomi vastasi omalta osaltaan tähän kutsuun, mutta omista lähtökohdistaan ja omilla tavoitteillaan. Ulkoministeri Rolf Witting allekirjoitti 26.11.1941 Berliinissä kommunismin vastaisen antikomintern-sopimukseen. Suomen sodan päämärät olivat kuitenkin itsenäisyyden säilyttämisessä ja oman alueen turvaamisessa, hieman sitä laajentamalla Saksaa hyväksi käyttäen.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Mielestäni on hyvä, että Suomi kerrankin toimi ”aloitteellisesti”.
”Kallis toveri Stalin -kirjassa (Lebedeva & al) kerrotaan Suomen kysymyksen jääneen askarruttamaan Stalinia Moskovan rauhansopimuksen jälkeen, ja kun Hitler kielsi marraskuussa -40 Molotovilta Suomen kysymyksen ratkaisemisen kuten Baltian maissa, niin Suomen asiaa ryhdyttiin Kominternissä hoitamaan pitemmällä perspektiivillä ja Kuusinen katsottiin tarpeelliseksi ottaa tiiviimmin mukaan.
Kuusisen piti mm. kirjoittaa laajempi ohjelmaluonnos Suomen toimintaa varten, mutta siinä oli kompastuskivenä, kun neuvostojohdon tavoitteena oli edelleen Suomen liittäminen neuvostotasavaltana Neuvostoliittoon. Kirjan mukaan sitä linjaa symboloi myös Kuusisen nimittäminen helmikuussa [1941] Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean jäseneksi. Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon ja Suomi liittyi Saksan aseveljenä sotaan.”
Pienenä sivuhuomautuksena Suomen ”syyllisyydestä” vielä eversti Valo Nihtilän Sotaupseerit –kirjassa kertoma episodi Pariisista vuodelta 1954:
”Maaliskuussa 1954 Pariisissa oli käymässä SKP:n entinen pääsihteeri Arvo ”Poika” Tuominen, joka tuolloin oli Työväen Sanomalehtien Tietotoimiston kirjeenvaihtaja Tukholmassa.
- Me kun olemme vanhat rikolliset, niin meidän täytyy tavata, Tuominen sanoi Nihtilälle. -Kätkiessänne aseita teitte suunnattoman palveluksen maalle. Zdanov otti kaikki suomalaiset kommunistit mukaansa ja tuli Suomeen hoitamaan Stalinin käskystä asioita samalla tavalla kuin oli hoitanut Virossakin. Sitten tuli selville, että täällä oli kätketty aseita, joten heidän oli luovuttava suunnitelmistaan. En puhu teitä lohduttaakseni.”
" Hitler kielsi marraskuussa -40 Molotovilta Suomen kysymyksen ratkaisemisen kuten Baltian maissa, "
Älä valehtele. Tulit muuten tuolla kaakatuksellasi "tilanneeksi" minulta oikaisun tännekin tästä aiheesta:
http://ristokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/76507-molotov-ei-pyyt%C3%A4...
" neuvostojohdon tavoitteena oli edelleen Suomen liittäminen neuvostotasavaltana Neuvostoliittoon. "
"Sellaista tavoitetta neuvostojojhdolla ei ollut koskaan ollut, eikä sellaista ollut nytkään. Siinä ei olisi ollut mitään järkeä valmistautumiseksi torjumaan Saksan tuleva hyökkäys. Toteutuneessa helvetin pitkässä rintamalinjassa saksalaisille erittäin epäedullisissa olosuhteissa ja strategisesti ei-kaikkein-keskeisimpien kohteiden äärellä sitä "järkeä" sen sijaan oli paljonkin... Se oli juuri sellainen rintamalinja, johon NL:n sodanjohto (Stalin, Zhukov, Budjonnyi) joka paikassa muuallakin AINA pyrki...
" Kirjan mukaan sitä linjaa symboloi myös Kuusisen nimittäminen helmikuussa [1941] Neuvostoliiton kommunistisen puolueen keskuskomitean jäseneksi. "
Kuusisen tasavallan" oli tarkoitus olla itsenäinen, ja se oli vain siltä varalta, että Suomenpuolustus todella romahtaa, mikä ei ollut talvisodassa NL:n todellinen ykkösvaihtoehto. NL teki vielä paljon kierompiakin temppuja kuin tämä, yleensä yhteistyössä englantilaisten kanssa, mm. Balkanilla, saadakseen startegisesti kokemattoman Hitlerin ripottelemaan sotavoimansa hajalleen ympäri Eurooppaa ja Afrikkaa. ja saadakseen Saksan haalimaan liitolaisikseen huosti koulutettua ja taistelemaan motivoitumatonta väkeä.
" Suunnitelmaan tuli kuitenkin muutos, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon ja Suomi liittyi Saksan aseveljenä sotaan.”
Todelliseen suunnitelmaan ei tullut tuossa mitään muutoksia: se eteni lähes kuten pitikin, ja jo optimaaliseen nähden noin kaksi kuukautta MYÖHÄSSÄ.
" - Me kun olemme vanhat rikolliset, niin meidän täytyy tavata, Tuominen sanoi Nihtilälle. -Kätkiessänne aseita teitte suunnattoman palveluksen maalle. Zdanov otti kaikki suomalaiset kommunistit mukaansa ja tuli Suomeen hoitamaan Stalinin käskystä asioita samalla tavalla kuin oli hoitanut Virossakin. Sitten tuli selville, että täällä oli kätketty aseita, joten heidän oli luovuttava suunnitelmistaan. En puhu teitä lohduttaakseni.”
Jessus mitä kaakatusta ja aapatusta...
Tähän vielä lisäyksenä se, että yksi siskoistamme onnistui lapsena kaivelemaan mummolan ullakon sahanpurutäytteistä esiin kiväärin, joka pistimineen oli mielestämme ”hirveintä ikinä”.
Kivääri vietiin käsistämme ”alta aikayksikön”, ja meiltä vaadittiin lupaus, että emme koskaan kerro asiasta. En tiedä mitä kiväärille tapahtui, mutta Isoisän olkihattu –laulu sai myöhemmin mielessämme yhden uuden sanan:
”Näin kuvat kulki muistossani hämys’ ullakon,
ja mietin kuinka kaunis sentään ihmiselo on.
Vaan miten vähän jääkään meistä muistoks’ tulevain
kuin isoisän tarinasta – ”pystykorva” vain.”
Kanssasotija eroaa liittolaisesta seuraavista syistä:
Saksan liittolaiset olivat fasistisia valtioita: Italia, Romania, Kroatia, Slovakia ja Unkari (Unkari vuodesta 1943 lähtien).
Saksan liittolaiset lähettivät kymmeniä divisioonia ja satojatuhansia sotilaita Saksan itärintamalle. Unkarilaiset sotilaat kohtelivat venäläistä siiviiliväestöä julmemmin kuin saksalaiset. Stalingradin taistelun ratkaisivat Saksan liittolaiset Italia ja Romania, koska Saksa jätti Stalingradin pohjoisen ja etäläisen sivustan varmistamisen italialaisten ja romanialaisten joukkojen tehtäväksi. Puna-armeija pyyhkäisi kevyesti aseistetut Saksan liittolaiset helposti sivuun ja sulki Stalingradin rautaiseen mottiin.
Saksan liittolaiset lähettivät satojatuhansia juutalaisia natsien vuonna 1943 rakentamille tuhoamisleireille. Romania sisällytti Nürnbergin rotulait omaan lainsäädäntöönsä. Unkarin fasistit kaapasivat vallan Unkarissa kesällä 1943. Heti sen jälkeen tuhansia juutalaisia ammuttiin Budapestin rantakaduilla ja ruumiit työnnettiin Tonavaan. Seuraavalla viikolla juutalaisten rautatiekuljetusten pääorganisaattori Adolf Eichmann saapui Budapestiin organisoimaan 300 000 Unkarin juutalaisen kuljettamista tuhoamisleireille.
Kolmanneksi Saksan liittolaisten armeijoiden komentojärjestelmät olivat Wehrmachtin käskyvallan alaisia.
Vuonna 1943 Linkomiehen hallituksen ensimmäinen toimenpide oli Suomen kansalaisuuden myöntäminen Suomessa olleille juutalaisille. Marsalkka Mannerheim suojeli Suomen armeijan riveissä taistelleita Suomen juutalaisia. Heinrich Himmler joutui lähtemään Suomesta tyhjin käsin ja haukkui Berliinissä Suomea täivaltioksi. Kostoksi Saksa keskeytti asetoimitukset ja elintarviketoimitukset Suomeen.
Vieläkö joku väittää, että Suomi oli Saksan liittolainen?
Kanssasotija eroaa Natsi-Saksan liittolaisista myös siksi, että aseveli tai kanssasotija ei koskaan liittynyt ns. kolmen vallan sopimukseen, johon Saksan liittolaiset liittyivät. Antikomintern-sopimukseen liittyminen ei merkinnyt Saksan Kansallissosialistisen Puolueen muodostaman diktatuurihallinnon hyväksymistä kuten ainakin osa vasemmistoa yhäkin YYA-hengessä väittää:
"Saksa, Japani ja Italia muodostivat liittoutuneita vastaan sotineet Akselivallat solmimalla 27.9.1940 Berliinissä kolmen vallan sopimuksen, jossa valtiot sitoutuivat kunnioittamaan toistensa oikeutta uuden hallintojärjestyksen luomiseksi Euroopassa ja Aasiassa ja sitoutuivat tukemaan toisiaan kaikin poliittisin, taloudellisin ja sotilaallisin keinoin. Japani sitoutui tukemaan sotilaallisesti Saksaa ja Italiaa Euroopan uuden hallintojärjestyksen luomisessa, mikäli johonkin Euroopan sotaan joutuneista valtioista kohdistuisi sodan ulkopuolisen valtion hyökkäys. Saksa ja Italia antoivat sopimuksessa samanlaisen tuen Japanille Aasian Japani-Kiina konfliktissa.
Akselivaltojen keskinäiseen sopimukseen ja Saksan ja Italian sodan päämäärien tukemiseen liittyi Unkari marraskuussa 1940, Romania 23.11.1940, Bulgaria 1.3.1941 ja Jugoslavia 25.3.1941. Suomi ei koskaan liittynyt Akselivalta-sopimukseen, kuten ei ottanut käyttöön juutalaislakejakaan."
Ahaa, liittolaiseksi Italian, Romanian, Kroatian, Slovakian ja Unkarin teki siis se, että nekin olivat fasistisia valtioita? Suomi ei ollut liittolainen kun Suomi oli ns. demokratia?
Saksan "liittolaiset" lähettivät kymmeniä divisioonia ja satojatuhansia sotilaita Saksan itärintamalle - siinä missä "kanssasotija" Suomi hoiti lähes yksinään melkoista pätkää koko Jäämereltä Mustallemerelle kulkeneesta rintamasta pohjoisessa (katso kartasta).
Saksan "liittolaiset" lähettivät satojatuhansia juutalaisia natsien vuonna 1943 rakentamille tuhoamisleireille - "kanssasotija" Suomi vain alle kymmemen, Pohois-Suomessa venäläisistä vangeista päästiin eroon saksalaisten kanssa yhteistyössä hieman eri tavalla. Suomen omissa keskitysleireissäkin kuoli vain muutama tuhat siviiliä nälkään ja tauteihin.
Saksan liittolaisten armeijoiden komentojärjestelmät olivat Wehrmachtin käskyvallan alaisia - Suomen kohdalla itärintamaa tätä käskyvaltaa Saksa tarjosi Mannerheimille, joka ei tahtonut sitoutua Saksaan ottamalla komentoonsa enempää saksalaisia joukkoja. Yksi käskyvaltaan alistettu saksalainen divisioona ilmeisesti riitti "kanssasotimiseen".
Vieläkö joku väittää, että Suomi oli Saksan liittolainen? Vielä, sillä tuo semanttinen ero käsitteiden välillä on pelkkää hiusten halkomista.
Barbarossan alkaessa Romanian, Kroatian, Slovakian, Unkarin ja Saksan kesken ei ollut olemassa sellaista virallista liittosopimusta jollaisen puuttumiseen Suomen suunnallakin vedotaan. Yhteinen rintama, Saksan resurssit käytössä, sama vihollinen, joukkoaja alistettu käskyvaltaan ristiin rastiin, yhteiset operaatiot - mutta jokainen kävi pelkkää omaa erillistä sotaansa. Minusta tuo menee aika pitkälle yhä selittelyn puolelle, ikään kuin sotilaallisessa liitossa olisi yhä jotain häpeämistä.
Vesa :"Suomi ei ollut liittolainen kun Suomi oli ns. demokratia?"
Ei, vaan Suomi ei ollut liittolainen siksi, että se ei koskaan liittynyt natsien/fasistien diktatuuria tukeneeseen ja akselivallat muodostaneeseen kolmen vallan sopimukseen. Suomi soti Jatkosodassa Saksan aseveljenä, kun itsenäisyyden puolustamiseen ei käytännössä muuta mahdollisuutta ollut.
Pienen Suomen kohdalla totetutui vuosina 1939-1945 kirjaimellisesti se, mitä Stalin sanoi suomalaisille jo syksyllä 1939: ”Ymmärrän hyvin, että te haluatte jäädä puolueettomiksi, mutta vakuutan teille, että se on mahdotonta. Suurvallat eivät tule sitä sallimaan.”
Tuula Hölttä: "... Suomi ei ollut liittolainen siksi, että se ei koskaan liittynyt natsien/fasistien diktatuuria tukeneeseen ja akselivallat muodostaneeseen kolmen vallan sopimukseen. "
Eli tarvitaan siis poliittinen ja aatteellinen yhteisymmärrys ennen kuin voidaan puhua liittolaisista? Minä katson asiaa sotilaalliselta käytännön kannalta, en aatteelliselta. Mielestäni Suomi oli Saksan sotilaallinen liittolainen, ei aatteellinen eikä täysin edes poliittinen.
Harinen:--Suomihan ei edellä mainittujen tapahtumien valossa toki lähtenyt sotaan Neuvostoliittoa vastaan Saksan liittolaisena, käytettäköön nyt sitten vaikka sanaa kanssasotija, vaikka en minä ole vieläkään nähnyt hyvää selitystä sille miten kanssasotija ja liittolainen toisistaan eroavat.--
Se paperilla oleva sopimus, sitä liittolaisuudesta ei ole.
Tulikivenkatku ---- : "Se paperilla oleva sopimus, sitä liittolaisuudesta ei ole"
Juu ei ole, mutta paperisodastahan ei olllutkaan kyse.
Kaikilla mailla, ketkä olivat sotilasliitossa, liittosopimus esiintyy.
Tulikivenkatku ----: " Kaikilla mailla, ketkä olivat sotilasliitossa, liittosopimus esiintyy."
Mistäköhän sotilasliitosta nyt puhut? Barbarossaan osallistui liittouma, ei sotilasliitto.
"Juu ei ole, mutta paperisodastahan ei olllutkaan kyse."
Hah, aika hyvä! :D
Itselleni asia on aika yhdentekevä. En kokisi mitään ihmeen omantunnontuskia tai häpeää, vaikka Suomi olisi taannoin valloittanut puolet maailmasta ihan vain siksi kun huvitti. Toki vastustaisin tuollaista hanketta, jos NYT suunniteltaisiin sotaisaa valloitusretkeä.
Mutta en käsitä sellaista, että historiaan vedoten tavoitellaan jonkinlaista marttyyrin asemaa. Tai siis en käsitä, mitä hohtoa siinä on. Emme me mitään marttyyrin asemaa tarvitse ollaksemme ylpeitä suomalaisuudestamme!
Kyllä Harinen nyt varmaankin sai orgasmin.
Kaikki nuo ovat tiedossa. Suomen KANNATTI neuvotella, koska Saksa heikensi Neuvostoliittoa, ja siinä leikissä se itsekin heikkenisi.
Oli ehdottoman tärkeää tuhota neuvostokommunismi, ja onneksemme se tapahtui, mutta vasta 1991. Onneksi verettömästi, ja siitä Venäjän kansa saa papukaijamerkin.
Itse asiassa Stalinin kaataminen olisi riittänyt, ja kun se lopulta tukehtui oksennuksiinsa 1953, koitti "suojasää".
Suomi ei ole siis syyllinen, vaan ANSIOITUNUT oman erillissotansa suunnittelusta. Se oli viisasta politiikkaa, mutta se ei syyllistä Suomea. Suomi saa ANSIOMERKIN edistäessään NL:N heikentämistä.
Mutta SUOMI EI ALOITTANUT jatkosotaa. Suomi valmistui sotaan, mutta ei aloittanut sitä.
Erilaisten provokaatioiden jälkeen Neuvostoliitto ALOITTI SODAN lähettämällä 500 pommikonetta Suomeen 25.6.1941. Suomi aloitti omat sotatoimensa 10.7.1941.
Sitä paitsi, Suomen ei mitenkään automaattisesti tarvinnut "hyökätä" mihinkään. Mutta kun Suomen armeija oli parempi, sen oli helppo edetä. Jos ei osata puolustaa, kun on valmistauduttu aina vaan hyökkäämään, kuten puna-armeija oli valmistautunut, sitten menetetään alueita. Turha siitäkään on Suomea syyttää.
Ja Suomihan ainoastaan meni OMALLE alueelleen, jota NL laittomasti ja törkeästi miehitti, sekä Stalinin Suur-Suomeen, joka olikin sopivasti suomenkielinen alue, odottamassa isäntäänsä.
Valitettavasti amerikkalaiset antoivat maailmanhistorian verisimmälle diktaattorille niin paljon aseita, että maailma sen jälkeen ajautui kylmään sotaan, vastakkainasetteluun ja hirmuiseen kärsimykseen Korean ja Vietnamin sodista Mosambikin ja Angolan kaltaisiin järkyttäviin tapauksiin.
Mutta Suomea en syytä. Minä kiitän Suomea fiksusta politiikasta. Ja Suomi ei aloittanut jatkosotaa. Suomen tulee purkaa sotasyyllisyysteatteri.
Lehtipuu: "Kyllä Harinen nyt varmaankin sai orgasmin"
Kasva aikuiseksi tai lopeta keskellä päivää ryyppääminen. Tekstisi alkaa olla jo kohtalaisen sekopäistä.
Ihan itsesi takia olisit sentään voinut edes LUKEA tekstin ennen kuin kommentoit. Mutta sinähän kommentoitkin vain omia huurujasi, niin kuin aina.
Musta on valkoinen silloin kun Lehtipuu on niin päättänyt eikä se
siitä enää miksikään muutu.
Mutta kun asia on juuri päinvastoin.
Lyhyesti: 1933-45 euroopassa oli kaksi veristä diktaattoria.
Molemmista olisi pitänyt päästä eroon. Se pahempi jäi eloon. Se tappoi enemmän. Se aloitti ensin, ja jatkoi kauemmin. Se oli itse paikalla, kun Molotov-Ribbentrop allekirjoitettiin. Hymyili siellä.
Ja se diktaattori nosti maljan Hitlerin kunniaksi.
Totuus on se, että IIMS oli kahden diktatuurin välinen sota. Suomella ei siinä ollut oleellista roolia, paitsi uhrin rooli. On naurettavaa syyllistää pieni monipuoluedemokratia, kun kaksi diktatuuria hankkii elintilaa ja maailmanherruutta.
Vesa Hariselle. Sinun historiantarkastelusi virhe on siinä, että se alkaa jatkosodasta. Sinä et lainkaan tarkastele esim. seuraavia asioita:
- Saksan ja NL:n välinen Molotov-Ribbentrop -sopimus
- NL:n rikkomat kansainväliset sopimukset
- NL:n rikkomat kahdenväliset sopimukset
- NL:n voimakas valmistautuminen hyökkämään Suomeen
Olet varmastikin älykäs ja paljon lukenut ihminen. Koitapa kerran tarkastella asioita kokonaisvaltaisesti, ottaen lähtökohta huomioon ja muut edellä mainitut asiat. Koita myös karistaa se suomettunut suomalaisten ruoskintaviitta yltäsi.
Olen kovasti ihmetellyt sitä, miksi on suomalaisia ihmisiä, joiden päätehtävänä näyttää olevan suomalaisten syyllistäminen mahdollisimman tiukasti viime sotiin. Jotain kummallista siinä on hyvin paljon. Koitapa miettiä asia uudelleen.
Edellinen ei tarkoita, etttä totuudesta pitäisi tinkiä. Se tarkoittaa sitä, että huomioon pitää ottaa KOKO totuus, eikä vain siitä valittuja paljoja.
Veikko :"miksi on suomalaisia ihmisiä, joiden päätehtävänä näyttää olevan suomalaisten syyllistäminen mahdollisimman tiukasti viime sotiin."
Samaa olen ihmetellyt itsekin, mutta viime aikoina olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että on valtaeliitin vallan ja taloudellisen voitontavoittelun hurlumhein mukaista syyllistää suomalaiset aina kaikesta mahdollisesta kuten esimerkiksi valtaeliitin omista virheistä, että suomalaiset saadaan hyväksymään kaikki itseään sortavat valtaeliitin lait ja maksamaan kättensä työllä kaikkeen mahdolliseen "syyllistettyinä" kaikki rahan ja vallan koalition ylellisen elämän kansalaisille aiheuttamat kustannukset.
Veikko Saksille, minun historiantarkasteluni koskee näin Barbarossan alkamisen 70-vuotispäivänä nimenomaan Barbarossaa ja sen alkuhetkiä Suomen suunnalla. Molotov-Ribbentrop, NL:n rikkomat kansainväliset sopimukset, NL:n rikkomat kahdenväliset sopimukset ja NL:n voimakas valmistautuminen hyökkämään Suomeen eivät liity sinällään aiheeseen eli käytännön tapahtumiin jatkosodan alla. Näitä kirjoitukseni käsitteli, ei syitä miksi tapahtumiin jouduttiin.
Konkreettinen toiminta osoittaa Suomen aloitteellisuuden jatkosotaan hakeutumisessa. Syyt toimintaan voidaan etsiä erikseen.
"Olen kovasti ihmetellyt sitä, miksi on suomalaisia ihmisiä, joiden päätehtävänä näyttää olevan suomalaisten syyllistäminen mahdollisimman tiukasti viime sotiin. Jotain kummallista siinä on hyvin paljon. Koitapa miettiä asia uudelleen."
Jostain kummallisesta syystä tosiaan teitä "syyllistämisen" näkijöitä sitkeästi löytyy porukasta, jotka ovat Suomelle Karjalaa yhä palauttamassa. Näyttää siltä, että jos kehtaa luetella tapahtuneita tosiasioita, jotka todistavat ettei Suomi ehkä sittenkään ollut pelkkä toimeton uhri jatkosotaan joutuessaan, niin tulee samalla syyllistyneeksi tähän mainittuun syyllistämiseen.
Onko näin, että jos myöntää Suomen aloitteellisuuden hyökkäys- ja valloitussodassa niin perustelut sen Karjalan takaisin saamiseksi jotenkin huononevat? Vai mistä tuo hirveä syyllistämisen löytäminen johtuu?
Veikko Saksi, sinä olet niputtanut talvi- ja jatkosotaa yhteen yhdeksi samaksi kamppailuksi sillä taka-ajatuksella, että kun talvisodan syyt ja aloittajat ovat täysin selkeät niin jatkosotakin voidaan heittää pesuveden mukana Stalinin pohjattomaan syntikoppaan. Siksi ilmeisesti jatkosodan toimintaa ei saisi tarkastella liikaa, koska silloin voidaan huomata sotien välillä eroa niin motiiveissa kuin tavoitteissakin. Jos Suomi olikin jatkosodassa aluettaan väkivallalla laajentava hyökkääjä, valloittaja ja miehittäjä eikä taas pelkkä hyökkäyksen viaton uhri niin viekö se meiltä oikeutta saada Karjala takaisin? Pitääkö meidän siis sittenkin hieman tinkiä totuudesta, ettei puhtoiset perustelut ja maine pelkkänä resukkana uhrina murene?
Vesa Hariselle. Kirjoitat: "Konkreettinen toiminta osoittaa Suomen aloitteellisuuden jatkosotaan hakeutumisessa. Syyt toimintaan voidaan etsiä erikseen".
Kun tarkastelet asioita tuolla lailla erikseen, päädyt vääriin johtopäätöksiin. Kokonaisuus on kokonaisuus. Totta kai Suomi sai jatkosodassa puolustaa aluettaan ja puolustaessaan hyökätä tai olla paikallaan. Johan se olisi kummallista, jos vain sodan aloittaneella hyökkääjällä olisi joku hyökkäysoikeus.
Muutoinkin protestoin kovasti sellaista vastaan, että asiat irroitetaan kokonaisuudesta ja että puolustajalle annetaan "oikeus" kököttää omassa poterossaan ja omalla maallaan ottamassa vastaan hyökkäyksiä - ja samalla antaa oman maansa tuhoutua. Erityisesti puolustajalla on täysi oikeus toimia viisaaksi katsomallaan tavalla.
Sorry, en ehdi jatkaa tätä keskustelua. Eikä se toki mitään asiaa muuttaisikaan.
Vesa :"Jos Suomi olikin jatkosodassa aluettaan väkivallalla laajentava hyökkääjä..."
Paitsi että Suomi ei sitä ollut. Neuvostoliitto oli suljettu YK:ta edeltäneen Kansainliiton ulkopuolelle v.-39 Suomea vastaan aloittamansa hyökkäyssodan vuoksi, eikä yksikään maailman valtioista ollut hyväksynyt Neuvostoliiton aloittamaa hyökkäyssotaa.
Oma sukuni palasi pakkoluovutetulle alueelle sen jälkeen, kun Suomen eduskunta oli syksyllä -41 yksimielisesti liittänyt Talvisodassa menetetyt alueet takaisin Suomen valtioon.
Yhdysvaltojen ulkoministeri Hull ilmoitti vielä lokakuun 3. 1941 Suomen Washingtonin-lähettiläälle, ministeri Hjalmar Procopélle olevansa ”glad to see that Finland had recovered the territory lost in in the war of 1939-40” (iloinen nähdessään, että Suomi oli saanut takaisin vuosien 1939-40 sodassa menettämänsä alueen). (Virallinen vahvistus asiakirjassa: Memorandum of the Government of the United States of America, handed on October 6th, 1941, by the American Minister in Helsinki to the President of the Republic of Finland.)
Suomi ei koskaan palauttanut Suomen valtioon kuuluvaksi mitään muuta kuin sen, minkä Neuvostoliitto oli -39 aloittamassaan hyökkäyssodassa valloittanut rynniessään miljoona-armeijansa voimin yli Suomen laillisen valtiorajan, jota tekoa yksikään maailman valtioista ei ollut hyväksynyt v. -41.
Suomen armeija oli sodan alkaessa Talvisodankin riistämien voimiensa vähyyden vuoksi puolustusryhmityksessä. Se saattoi aloittaa vastahyökkäyksnsä aggressiivista suurvaltaa vastaan vasta 10.7. Saksan tukemana.
Käytännössä Talvi- ja Jatkosota ovat yhtä. Moskovan rauha oli vain lyhyt "kylmän sodan aika" v. 1939 suurvaltojen välillä puhjenneessa "kuumassa sodassa", jossa todellista "rauhan aikaa" ei missään vaiheessa ollut.
Saksi: "Kun tarkastelet asioita tuolla lailla erikseen, päädyt vääriin johtopäätöksiin. Kokonaisuus on kokonaisuus."
Enpä usko. Kokonaisuus on todellakin kokonaisuus ja jatkosodan kokonaisuus on se, että Suomi oli aloitteellinen, syyt ja motiivit huomioon ottaenkin. Neuvostoliitolla oli toki omat suunnitelmansa, mutta Suomi toteutti omansa minkä näkyy konkretiassa.
Konkretia ei ole kokonaisuudesta irroittamista, päinvastoin konkretian käsittelyn kieltäminen - mitä se sitten muka on? Hyökkäys on paras puolustus, sanotaan ja se sanonta pätee myös Suomen lähtemisessä uuteen sotaan talvisodan jälkeen.
Saksi: "Sorry, en ehdi jatkaa tätä keskustelua. Eikä se toki mitään asiaa muuttaisikaan."
Näinhän siinä on muistaakseni käynyt ennenkin kun puhe on siirtynyt Karjalan palautuksen perusteluihin ja jatkosodan osuuteen siinä. Toivotaan, että sitä aikaa ja rohkeutta joskus löytyy.
Tuula Hölttä: "Suomi ei koskaan palauttanut Suomen valtioon kuuluvaksi mitään muuta kuin sen, minkä Neuvostoliitto oli -39 aloittamassaan hyökkäyssodassa valloittanut..."
Eihän Suomi voinutkaan "palauttaa" mitään muuta. Vallattu ja etnisesti suomalaistettu Itä-Karjala oli kyllä tarkoitus liittää Suomeen, mutta siinä suunnitelmassa ei luonnollisesti onnistuttu kun sotaa ei voitettukaan. Tarkoitus oli, eikä epäonnistuminen yrityksessä pyhitä mitään.
Tuula Hölttä: "Suomen armeija oli sodan alkaessa Talvisodankin riistämien voimiensa vähyyden vuoksi puolustusryhmityksessä. Se saattoi aloittaa vastahyökkäyksnsä aggressiivista suurvaltaa vastaan vasta 10.7. Saksan tukemana."
Suomen armeija oli puolustusryhmityksessä odottamassa Saksan etenemistä lähemmäs Leningradia. Paikoillaan olevat joukot ovat AINA puolustusryhmityksessä, mutta hyökkäyssuunnitelmia näillekin joukoille jaettiin heti perustamisesta alkaen liikekannallepanon jälkeen. Mitä "vastahyökkäystä" muuten tarkoitat? Talvisotaako vastahyökättiin vai 25.6 pommituksia?
Tuula Hölttä: "Käytännössä Talvi- ja Jatkosota ovat yhtä."
Ne eivät ole yhtä käytännössä eivätkä edes teoriassa. Kaksi eri sotaa, eri lähtökohdilla, motiiveilla tavoitteilla ja tapahtumilla.
Semantiikkaa. Fakta, mitä kukaan ei liene kiistä, oli Suomen olleen 22.06. 1941 valmistautunut sotilasvoimalla valloittamaan Talvisodassa menettämänsä alueet takaisin. Erinäisistä poliittistista ja sotilaallisista syistä etenemistavoitteeksi asetettiin nk. Kolmen kannaksen linja. Suomi tarvitsi kuitenkin sekä omaa rauhanoppositiotaan että kansainvälisiä suhteitaan varten legitiimin syyn aloittaa sota. Jos Neuvostoliitto ei olisi aloittanut Suomea vastaan niin selvää massiivista sotatoimea kuin se 25.06. pommituksilla aloitti, sitä syytä olisi ollut vaikeampi aiemmista pienistä kärhämistä ottaa.
Siinä mielessä kumpikin viime päivinä kirjoitellut leiri oikeassa. Suomi ei varsinaisesti aloittanut sotatoimia Neuvostoliittoa vastaan, vaikka osin toimikin logistisena apuna Saksan sotatoimille. Suomi oli kuitenkin valmistautunut sotaan, poliittisista syistä vain haluttiin Neuvostoliiton suorittavan riittävän voimakkaan iskun, jotta olisi legitiimi syy sotaan. Näin tapahtuikin. Liittolaisuussuhteen asteella spekuloiminen myös turhaa. Suomi ja Saksa olivat sotilaallisia liittolaisia, poliittisella tasolla sen sijaan melko etäisiä ja Suomen valtapoliitikoista pienehkö osa kuuluin nk. "Saksan-mielisiin".
Mielenkiintoinen spekulaatio olisi, miten olisi toimittu JOS Neuvostoliitto ei olisi aloittanut suoria sotatoimia Suomea vastaan? Olisiko jossain vaiheessa tyydytty pienemmän intensiteetin aggressioiden perusteella julistamaan sota vai kerta kaikkiaan odotettu kunnes riittävän voimakas syy annettaisiin? Se on historiantutkimuksen kannalta ydinkysymys.
Muu spekulaatio on turhaa. Stalinin Neuvostoliitto oli aloittanut Talvisodan ja Suomella oli hyvät syyt pyrkiä saamaan lailliset rajansa takaisin ja asuttamaan siirtoväki kotukonnuilleen. Siihen periaatteessa jopa hyökkäyssota olisi legitiimi. Jos rosvo vie sinulta aseen voimalla lompakon, saat toki aseella uhaten ottaa sen takaisin itsellesi.
Mitä tulee siihen, että etenemistä ei pysäytetty Tarton rauhan rajoille on hyvin yksinkertaista. Vallalla olevan strategian mukaan vihollisen alueelle eteneminen ja helposti puolustettavan linjan valtaus oli oikeutettu, koska Tarton rauhan rajalinja ei ollut maantieteellisesti mitenkään "luonnollisesti puolustettavissa olevan" kuten esim. Böömin ulkoraja tai Ranskan ja Espanjan välinen rajalinja. Se, että samalla saatiin Saksan voiton varalta hiukka reservimaata ja suomensukuisia omalle alueelle tai Saksan tappion varalta jonkinlainen neuvottelupantti Neuvostoliiton kanssa käytäviä rauhanneuvotteluja varten, ei ollut ollenkaan pahasta.
Vuoden 1940-41 tilanteen valossa Suomella ei ollut oikein vaihtoehtoja, sillä Saksan kanssa yhteistyöstä kieltäytyminen olisi voinut johtaa aseelliseen konfliktiin Saksan kanssa sen pyrkiessä hyökkäämään Kuolaan Norjasta Suomen läpi. Norjan ja Tanskan valloituksen jälkeen Suomen vaihtoehdot olivat: joko antautua varustautumatta uuteen sotaan kostonhimoisen Stalinin tai lähentyä Saksaa ja parhaassa tapauksessa saada revanshi Talvisodasta. Suomi teki loogisen ja normaalin pikkuvaltion kannalta ymmärrettävän itsekkään valinnan. Saksa oli loppuun asti melko luotettava kumppani ja Suomen pahin jatkosotaa edeltävä poliittinen virhe oli Britannian asiamiesten huono kohtelu ja internointi Lapissa, vaikka mailla olivat diplomaatisuhteet voimassa. Se saattoi olla lisäsyy Britannian muodolliseen sodanjulistukseen Suomea kohtaan 1941 itsenäisyyspäivänä. Toinen paha virhe tehtiin siinä, että viimeistään tammi-helmikuusta 1944 oli Kannaksella pitänyt aktiivisesti toimia väistämättömän suurhyökkäyksen vastaanottokyvyn nostamiseksi sekä linnoitustöin, joukkojensiirroin että ensi linjan puolustuslinjan syvyyttä lisäämällä. Kolmantena kritiikin kohteena Jatkosodan hyökkäysvaiheen uhkarohkea etenemispolitiikka, jonka takia tappiot turhan suuret. Poliittisella puolella Itä-Karjalassa venäläisväestön kohtelu oli osin turhan kovaa ja perustui etniseen selektioon. Silti kriitikkojenkin on muistettava, että talvella 1941-42 Suomessa oli käytännössä nälänhätä ja se väkisinkin heijastui sotavankien ja internoitujen siviilien muonistukseen ja sitä kautta myös vastustuskyvyn laskuun ja epidemioihin. Sotavankien kohtelu ei ollut mitenkään huonoa yhteiskunnan kantokyky huomioon ottaen. Silti myös kritiikille on sijaa. Kahdeksan juutalaispakolaisen luovutus Saksalle oli turha teko, mutta se ei ollutkaan ylimmän johdon päätös. Sotavankien luovutus Saksalle oli paljon legitiimimpi, saihan Suomi tilalle väestöä ja sotilaita, jotka olivat suomalaisia tai suomensukuisia ja siten suurelta osin motivoituneita myös rakentavaan panokseen yhteiskunnan hyväksi. Jälkimaailman perspektiivistä kallonmittaukset ja muut "rotuopilliset" toimenpiteet tuntuvat naurettavilta/pateettisilta, mutta tuolloin ne olivat muidenkin kuin diktatuurien normaaleja tieteellisinä pidettyjä toimia.
Veikko, olet varmasti älykäs ja paljon lukenut ihminen. Koetapa kerrankin tarkastella asioita kokonaisvaltaisesti, ottaen myös huomioon sotia edeltänyt vihankylvöpolitiikka Suomessa Neuvostoliittoa ja maamme oppositiota kohtaan. Koeta myös karistaa se saksalaistunut suomalaisten kansallissosialistinen viitta yltäsi.
Kukahan leimaa?
Eihän Neuvostoliittoa vastaan tarvinnut kylvää vihaa! Sen ne teki ihan itse. Eihän siellä tapettu kuin 6 miljoonaa tahallaan nälkään 1930-luvun alussa, ja suuri joukko ihan oikeita kommunisteja 1937-38.
Vilho, oletko ajatellut, mistä se "vihankylvö" mahtoi johtua? Suosittelen edelleen, että niin Harinen kuin sinäkin otatte tarkastelussanne huomioon mainitsemani asiat sekä NL:n jatkuvan väkivaltaisen suhtautumisen Suomeen.
Minulla ei koskaan ole ollut saksalaista kansallissosialistista viittaa ylläni. Minusta Hitlerin Saksa teki lukemattoman määrän rikoksia ihmisiä ja ihmisyyttä vastaan. Tosin siinä sivussa se myös pelasti Euroopan joutumasta Stalinin Neuvostoliiton ikeen alle.
Minusta paras ratkaisu olisi ollut se, että kaksi hirmuvaltaa, Stalinin ja Hitlerin, olisivat sotineet keskenään itsensä uuvuksiin. USA teki erittäin pahan virheen rahoittamalla NL:n sotaponnisteluja. Sitä se tekee, kun neuvonantajina on umpikommunisteja tahi mitä stalinisteja lie olikin.
Et näytä antavan edes sille mitään arvoa, että myös Venäjällä on tunnustettu, että Stalinin NL aloitti mm. talvisodan.
Mitä enemmän suomalaiset itse syyllistävät itseään sellaisesta, missä heillä ei ole syyllisyyttä tai on oman hengen ja itsenäisyyden puolustamista, sitä varmemmin Venäjälläkin puheet muuttuvat ja he yhtyvät näihin neuvostoseireenien lauluihin. Hyvin on KGB-propaganda purrut moniin suomalaisiin.
Vesa :"Mielestäni Suomi oli Saksan sotilaallinen liittolainen, ei aatteellinen eikä täysin edes poliittinen."
Kyllä. Suomi oli Saksan, mutta ei Saksan Kansallissosialistisen Puolueen diktatuurihallinnon liittolainen, jollaiseksi se on aiheettomasti syyllistettiin.
”Vasta vuonna 1944 pääsi asianomaisessa [Liittoutuneiden] komiteassa voitolle se käsitys, että Hitler ym. sotaan syylliset poliittiset henkilöt asetetaan syytteeseen. Neuvostoliitto oli esittänyt tätä jo v. 1943. Tšekkoslovakian puolesta jätettiin 18.7.45 Yhdistyneiden Kansakuntien sotarikolliskomissiolle saksalaisista sotarikollisista luettelo, jossa oli Saksan hallituksen 24 jäsenen nimet, ensimmäisenä Adolf Hitler.” (Heikkilä: Paasikivi peräsimessä)
Tämän saman listan jatkeeksi vaati Liittoutuneiden (Neuvostoliiton) valvontakomissio Suomessa omien valta- ja propagandapyrkimystensä vuoksi sellaiset nimet kuin Tanner (jolle vaadittiin kovinta rangaistusta) ja hänen ”merkittävimmät rikostoverinsa” Ryti, Rangell ja Reinikka. Linkomies, Kivimäki, Ramsay ja Kukkonen olivat Neuvostoliiton mielestä vähemmän merkittäviä ”rikostovereita”, kuten joku ruotsalainen lehti arvioi Neuvostoliiton näkemyksistä Izvestijassa Suomen sotasyyllisiä käsitelleen kirjoituksen perusteella.
Vaikea olla liittolainen, jos ei ole sopimusta. Olihan meillä Tarton rauhansopimus, eikä silläkään ollut mitään merkitystä, ainakaan Stalinille.
Mutta nyt väitetään, että kun ei ole mitään sopimusta, niin sitä ollaan kuitenkin liittolaisia. No, silleen voidaan syyllistää Suomi, ja legitimoida SE TODELLINEN RIKOS eli Stalinin aloittama talvisota, natsien kanssa tehdyn laittoman etupiirijaon perusteella, sekä Stalinin aluevarkaus, joka lienee maailmanhistorian suurin yksittäinen materiaalinen ryöstöretki.
Jos Suomen alueita ei olisi siirrelty hyökkäyssodan aloittajan tuhottaviksi, ei mitään syyllisyyttä olisi koskaan keksitty.
Se oli LAVASTUS! Sen tarkoitus oli laajentaa Stalinin omaa elintilaa, saada sellutehtaat, Vuoksen vesivoima ja Petsamon nikkeli.
Nähkää nyt, hyvät suomalaiset, tässä Stalinin aluelaajennus, maailmanherruus, "KAIKKIEN maiden proletaarit, liittykää yhteen", ja irtautukaa niistä pikkuseikoista, jotka teidän sieluanne jäytävät.
IIMS oli Stalinin projekti, maailmanvalloitusprojekti. Ensin tsaarin Venäjän alueet (Molotov-Ribbentrop), sitten länteen.
Ensin Suomi jarrutti tätä (talvisota), sitten Saksa alkoi heikentää NL:n hyökkäysjoukkoja.
Suomi tulisi palkita siitä, että se yritti sitä minkä Venäjän hyvä kansa itse teki, mutta vasta 1991. Kaatoi verisen diktatuurin, joka pyrki maailmanherruuteen. Globalistien märän unen.
Ja nyt meidän täytyy taistella seuraavaa globalistifantasiaa vastaan.
Veikko Saksi ja Aki Pulli kommenteissaan tuovat esiin sen että heidän mielestään Suomi lähti mukaan Saksan venäjänretkeen koska halusi revanssin talvisodasta.
Epäilemättä Saksi ja Pulli ovat näin arvellessaan oikeilla jäljillä.
Risto R :"Veikko Saksi ja Aki Pulli kommenteissaan tuovat esiin sen että heidän mielestään Suomi lähti mukaan Saksan venäjänretkeen koska halusi revanssin talvisodasta."
"Suuren" valtiomiehemme ajatuksia lainaten: "So what." Itäinen suurvalta aloitti hyökkäyssodan Suomea vastaan 1939, kun halusi revanssin v. 1918 sodasta. Ei se nyt niin kovin väärin ollut, että Suomi siinäkin tilanteessa puolusti itseään ainakin n. 50 kertaa suurempaa hyökkävää suurvaltaa vastaan.
Risto Reipas, sie olet hupaisa sanojen vääntelijä.
On myös muistettava että sivuun jäämisen yritys ei olisi välttämättä tuonut rauhaa vaan pahimmassa tapauksessa sekä pirun että pelsepuupin armeijat ja terrorin Suomen maaperälle (vähintään toisen niistä). Jonkun puolesta piti yrittää lyödä vetoa ja se oli joko itsenäisyyden vielä muutamaa kuukautta aiemmin viedä yrittänyt piru tahi pelsepuupi, joka oli reilu 20 vuotta aiemmin tukenut maan vapautta ja itsenäisyyttä melko epäitsekkäästi. Sittemmin ajautunut epämääräisen diktatuuriklikin haltuun, mutta poliittisesti jatkumo oli havaittavissa.
En löydä silloisen Suomen sotilaallisen/poliittisen johdon toimissa mitään moitittavaa kuin suhteellisen pienissä asioissa, jotka jo listannutkin edelliseen kommenttiin.
Harinen: -Eli tarvitaan siis poliittinen ja aatteellinen yhteisymmärrys ennen kuin voidaan puhua liittolaisista? Minä katson asiaa sotilaalliselta käytännön kannalta, en aatteelliselta. Mielestäni Suomi oli Saksan sotilaallinen liittolainen, ei aatteellinen eikä täysin edes poliittinen.--
Minun mielestäni taas täällä olleiden perustellisten selvitysten (esim. Matti Kyllönen) Suomi ei missään tapauksessa ollut Saksan sotilaallinen liittolainen.
Näyttää siltä, ettei kenelläkään ole sanottavaa, lisättävää tai korjattavaa avauksen asiatietoon eli Barbarossan alun tapahtumiin. Mielenkiintoa löytyy tuttuun tapaan siihen, oliko Suomi ja Saksa liittolaisia vai ei, Neuvostoliitto/Stalin oli loppujen lopuksi syyllinen kaikkeen mahdolliseen ja kuka kehtaa "syyllistää" Suomea taas (johonkin?) kun kertoo miten Suomi tuki Saksaa Barbarossan alkaessa.
Olen hieman pettynyt, mutta menköön tämä puhdin puute lähestyvän juhannuksen piikkiin ;)
Myös Putkis-Jussin perinteinen "Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 22.6.1941 kello 6.05. aloittaen Jatkosodan" viritys oli tänä vuonna suorastaan ala-arvoinen :)
ILman talvisodan hyökkäystä Suomeen ei olisi koskaan mitään jatkosotaa käyty. Ei lähdetty omia ryöstettyjä alueita takaisin valtaamaan, ei Barbarossaan mukaan, eikä menty vähän pitemmälle. Siis NL valittettavasti on nyt vain on se suurin syyllinen.
Vesa :"Mitä "vastahyökkäystä" muuten tarkoitat?"
Tarkoitan vastahyökkäyksellä Karjalan armeijan 10.7.41 aloittamaa hyökkäystä, joka oli seuraus Neuvostoliiton Suomea vastaan 25.6.41 ilman sodan julistamista tekemästä pommihyökkäyksestä, jonka pääasiallisina kohteina oli Helsinki ja muut Suomen siviilikohteet.
Vesa :"Ne eivät ole yhtä käytännössä eivätkä edes teoriassa. Kaksi eri sotaa, eri lähtökohdilla, motiiveilla tavoitteilla ja tapahtumilla."
Asioista voimme olla eri mieltä. Konflikteihin ja kofliktiratkaisuun perehtyneenä pidän Talvi- ja Jatkosotaa saman konfliktin ilmentyminä, jossa kuumien konfliktien välissä on yksi kylmä konflikti, jota Moskovan rauhan ajaksi kutsutaan.
Suomen motiivi oli Talvisodan alussa oman alueensa puolustaminen eikä tuo motiivi muuttunut Jatkosodankaan myötä. Suomi ei koskaan halunnut mitään muuta, kuin omat tunnustetut valtiorajansa takaisin ja evakoille Venäjän ratifioiman Haagin sopimuksen mukaisen oikeuden jäädä koteihinsa, mutta tähän ei Neuvostoliitto eikä sen juridisoikeudellinen seuraajavaltio Venäjän federaatio ole koskaan suostunut.
Mie ihmettelen ihan hirveesti, että millä oikeudella Venäjän federaatio on oikeusteitse vaatinut omistukseensa Ranskassa olevia ortodoksikatedraaleja, jotka tsaari oli rakennuttanut omilla rahoillaan, mutta tekee suomalaisen valtaeliitin kanssa kaikkensa, että pakkoluovutetuilta alueilta paenneilta suomalaisilta yksityishenkilöiltä kielletään heidän omistusoikeutensa tunnustaminen federaation alueelle jääneisiin omaisuuksiin.
Siinä oli jokseenkin täydellinen vastine. Tosin ei ensimmäinen Tuulalta.
Tuula Hölttä: "Tarkoitan vastahyökkäyksellä Karjalan armeijan 10.7.41 aloittamaa hyökkäystä, joka oli seuraus Neuvostoliiton Suomea vastaan 25.6.41..."
Ahaa, siis kyseessä olikin siis vastahyökkäyksen vastahyökkäys. Tuon 25.6.41 pommikonerynnäkön masinoieet venäläiset itsehän pyysivät Kremlistä lupaa järjestää kyseinen pommitus "ryhtyäkseen vastatoimintaan" Suomesta tulevia aggressioita vastaan.
Tuula Hölttä: "...pidän Talvi- ja Jatkosotaa saman konfliktin ilmentyminä..."
Silloinhan tuo konflikti oikeastaan alkoi jo Suomen itsenäistyessä ja sai päätöksensä Pariisin rauhassa. Aika laajaa kokonaisuutta tässä kuitenkin pitää yrittää samaan muottiin änkeä.
Tuula Hölttä: "Suomen motiivi oli Talvisodan alussa oman alueensa puolustaminen eikä tuo motiivi muuttunut Jatkosodankaan myötä."
Itse asiassa motiivit muuttuivat hieman. Suomi halusi myös muuta kuin omat tunnustetut valtiorajansa takaisin, tästä löytyy aivan riittävästi tietoa jos haluat tutustua aiheeseen. Oman alueen puolustamisen varjolla vallattiin ja miehitettiin Itä-Karjala, jonka liittäminen Suomeen oli yksi sodan motiiveista - tämä oli se "korko" kun lähdettiin ottamaan omia takaisin korkojen kera. Tämä ilmenee mm. jo ennen sotaa Saksalle esitetyistä perusteluista miksi Suomen pitäisi saada tulevalla sodalla Itä-Karjala ja Kuola itselleen. Presidentti Ryti tilasi ihan "tieteellisen" selvityksen, jolla Saksa piti saada tälle ajatukselle myötämieliseksi. Jostain syystä tätä selvitystä ei muuten ole koskaan edes suomeksi julkaistu. Voisi olla hauskaakin luettavaa nykypäivänä.
Tuohon aikaan oli aivan mahdollista, että Neuvostoliitto olisi sortunut ja Saksa voittanut sodan. Tällöin Suomen kannalta olisi ollut mielekkäämpi, että Kuola ja Itä-Karjala olisi ollut Suomen osa kuin Saksan hallinnoima ja Saksa piti asiasta vakuuttaa. Ei asiassa mitään outoa. Mitä taas tuli Saksan häviämisskenaarioon, puolustusteknisesti ainakin teoriassa toimiva kolmen kannaksen linja ja osa Itä-Karjalaa olisi hyvä neuvottelupantti jos Saksa ja Neuvostoliitto olisivat päätyneet rauhanneuvotteluihin.
Maaliskuun 1918 Brest-Litovskin sopimuksen toisinto olisi saattanut ollakin tulos jos USA:n ja Britannian massiivinen apu ei olisi vahvistanut Stalinia liikaa. Toisen maailmansodan suurimpana virheenä pidänkin Stalinin massiivista avustamista länsiliittoutuneiden puolelta, sillä toisensa kuiviin vuodattavat ilmestyskirjan pedot olisi ollut vapaan maailman kannalta paljon parempi ratkaisu kuin toisen vahvistaminen supervallaksi ja puolen Euroopan kolonisaattoriksi.
Aki Pulli: "Tuohon aikaan oli aivan mahdollista, että Neuvostoliitto olisi sortunut ja Saksa voittanut sodan. Tällöin Suomen kannalta olisi ollut mielekkäämpi, että Kuola ja Itä-Karjala olisi ollut Suomen osa kuin Saksan hallinnoima ja Saksa piti asiasta vakuuttaa"
Juuri näin. Eri skenaarioita pohdittiin pitkälle ja niihin pyrittiin varautumaan. Ei Suomen johtokaan lähtenyt soitellen sotaan vaan huomioon otettiin sekin mahdollisuus, että sotaa ei tulekaan. Kun se sitten alkoi niin lähdettiin valmiiksi mietittyjen vaihtoehtojen pohjalta asemia valtaamaan.
Saksa pyrki Neuvostoliiton tuhoon, suomalaisissa suunnitelmissa Neuvostoliitto jollakin tapaa jäi olemaan ja sen kanssa olisi elettävä sodan jälkeenkin. Siihen piti siis varautua ja rajalinjat idässä oli hyvä suunnitella sen mukaan.
Vesa :"Ahaa, siis kyseessä olikin siis vastahyökkäyksen vastahyökkäys."
Mikä oli mielestäsi se ensimmäinen hyökkäys? Venäläistutkijoiden Baryšnikov & Baryšnikovin mielestä hyökkäys Suomeen 25.6.1941 oli ”ennakoiva sotatoimi”?
Vesa :"Silloinhan tuo konflikti oikeastaan alkoi jo Suomen itsenäistyessä."
Niin alkoi. Otto Wille Kuusinen ei koskaan luopunut v. 1918 kokemansa tappion vuoksi revanssihaluistaan, ja konflikti jatkui myös 70-luvulla Kimmo Rentolan luonnehtimana "vallankumouksen aaveena", jota myös "keittiövallankumoukseksi" sanotaan.
Olet aivan oikeassa, kun sanot, että presidentti Ryti tilasi asiasta tieteellisen selvityksen. Professori Jaakkolan laatima Die Ostfrage Finnlands oli kuitenkin Saksalle suunnatusta propagandatarkoituksestaan huolimatta mielestäni inhimillisempi, kuin Neuvostoliiton 30-luvun "miljoonapuhdistus", jonka seurauksena mm. itärajan taakse v. 1918 tapahtumia paenneet suomalaiset likvidoitiin "epäkansallisena aineksena sosialistisesta rakennustyöstä", tai jo ennen talvisotaa laaditut suunnitelmat koko Suomen valloittamiseksi - puhumattakaan siitä, että Pietarin ratapihalle oli jo varattu karjavaunut meidän Gulag-vankileireille siirtämistämme varten.
Tuula Hölttä: "Mikä oli mielestäsi se ensimmäinen hyökkäys? Venäläistutkijoiden Baryšnikov & Baryšnikovin mielestä hyökkäys Suomeen 25.6.1941 oli ”ennakoiva sotatoimi”? "
Venäläiset eivät ole kieltäneet aloitteellisuuttaan tämän pommitusoperaation kohdalla, se kävi ilmi jo Jokipiin tutkimuksessa. Täytyy muistaa, että Neuvostoliitto oli hyökkäyksen kohteena ja sodassa jo 22.6.-41 alkaen, Suomen suunnalla niin kuin koko rintamalla se pyrki saamaan aloitteen omiin käsiinsä ja kun tiedustelutiedot sen selvästi kertoivat, että Suomi tuki toimillaan Saksaa puolueettomuusvakuutteluista huolimatta niin ilmahyökkäys Suomeen todellakin oli Neuvostoliion kannalta ”ennakoiva sotatoimi”(kielikukkaset huomioon ottaen) siihen nähden, ettei Suomen ja Neuvostoliiton välille oltu julistettu sotaa, eivätkä maat olleet virallisesti sotatilassa keskenään. Pommitus todellakin oli ensimmäinen näkyvä ja tuntuva, suunniteltu sotatoimi Suomea vastaan Neuvostoliiton suunalta kesällä -41. Kannattaa muistaa kuitenkin, että Suomikin oli siihen mennessä jo omia pienempiä pistojaan suorittanut ja Saksan offensiivia suoraviivaisesti tukenut.
Oli Saksalle esitetyt perustelut Suomen oikeudesta Itä-Karjalaan sitten inhimilliset tai ei, ne joka tapauksessa osoittavat Suomen motiivien eronneen talvisodan aikaisista.
Joillakin on kummallinen taipumus unohtaa pääasia. Jatkosota oli olennainen osa Operaatio Barbarossaa. Harisen opponeeraajista osa ei ole ilmeisesti kuulleetkaan moisesta operaatiosta. Tulikivenkatku veisaa tätä vanhaa virttänsä edelleen.
"Suomi ei missään tapauksessa ollut Saksan sotilaallinen liittolainen." Väite on aivan päätön. Saksalaisia sotilaita on maassamme enimmillään 220tuhatta ja ne vastasivat puolen Suomen rintamatoiminnasta. Nämä joukot olivat maamme sotilaallisen ja poliittisen johdon luvalla ja päätöksillä. Eivät he tulleet tänne omin luvin.
Kun mangutaan, ettei ollut kirjallista sopimusta, niin eikä nuo päätökset ja luvanannot korjaa tätä puutetta. Miksi Saksa olisi tarvinnut tästä asiasta erillistä "kirjallista sopimusta" kun kaikki asiat oli jo yhteisesti sovittu? Saksassa tiedettiin, että Suomi on innolla mukana, ei siinä tarvittu sen enempää neuvotella ja kirjailla yhtään mitään.
Ainoa "puute" näissä neuvotteluissa oli se, että eduskunta pidettiin täysin pimennossa näistä sopimuksista ja päätöksistä!
Kun puhutaan Suomen erillisistä tavoitteista niin mihin ne perustuvat? Yksinkertaisesti siihen, että Saksa voittaa yhdessä liittolaistensa kanssa sodan liittoutuneita vastaan. Vai uskooko joku, että Suomi olisi ilman Saksaa hyökännyt Neuvostoliittoon? Uskooko joku, että tavoitteet suur-Suomesta olisi voitu saavuttaa ilman Saksan voittoa?
Lisäisin Harisen avauskirjoitukseen yhden pienen seikan. Suomalaiset yhdessä saksalaisen kanssa valtasivat Petsamossa Neuvostoliiton konsulaatin, vangiten sen henkilökunnan ja takavarikoivat siellä olleen kirjallisen aineiston. Ennen Barbarossan alkua.
Kallinen: "Jatkosota oli olennainen osa Operaatio Barbarossaa. Harisen opponeeraajista osa ei ole ilmeisesti kuulleetkaan moisesta operaatiosta. "
Huomaappa Reijo keitä nämä "opponeeraajat" taas kerran tässä ovat. Ei tähän muilla näytä olevan mitään kommentoitavaa kuin ns. Karjalan palauttajilla.
Huomasitko myös tuolta ylempää miten Veikko Saksi pakeni taas kerran takaoikealle kun eteen tuli tällainen kysymys:
"Jos Suomi olikin jatkosodassa aluettaan väkivallalla laajentava hyökkääjä, valloittaja ja miehittäjä eikä taas pelkkä hyökkäyksen viaton uhri niin viekö se meiltä oikeutta saada Karjala takaisin? Pitääkö meidän siis sittenkin hieman tinkiä totuudesta, ettei puhtoiset perustelut ja maine pelkkänä resukkana uhrina murene?"
Tämähän se lienee se probleema, minkä takia nämä tietyt "opponeeraajat" yrittävät löytää "syyllistämistä", "suomettumista" ja "itseruoskintaa" kun kerrataan faktoja Suomen osallistumisesta Barbarossaan. Jos jatkosotaa ei voi rinnastaa samanlaiseksi ihmishirviö rikollinen Stalinin aloittamaksi puolustussodaksi niin kuin talvisodan helpommin voi, niin "Karjalan palauttajat" pelkäävät Suomen menettävän oikeuden vaatia Karjalaa takaisin. Ei kai tätä enää muuten selitä.
Vesa :"Ei tähän muilla näytä olevan mitään kommentoitavaa kuin ns. Karjalan palauttajilla."
No mie en ainakaa oo Karjalan palauttaja, jos sillä tarkoitetaan nykyisten valtiorajojen muutosta. Mie vaan haluan, että evakkojen omistusoikeuden selvittämistä koskeva ja valtioiden laiminlyömä velvollisuus toteutuu vaikka sitten meidän ruohonjuurikansalaisten voimin.
Miun parikin Karjala-Seuraa aikoinaan perustamassa ollut issäin pääsi entisen Jugoslavian pakolaisten avustamana ja kunnioittamana kotiinsa vihdoinkin 11.6.2011.
Hän halusi vielä kerran uida kotirantansa ohi.
Reijo :"Jatkosota oli olennainen osa Operaatio Barbarossaa. Harisen opponeeraajista osa ei ole ilmeisesti kuulleetkaan moisesta operaatiosta."
Kyllä varmasti ovat YYA-Suomen kasvatteina kuulleet, ja he tuskin ovat mistään muusta kuulletkaan. Ehkä heidän on hyvä kuulla myÖs tästä:
"Suomen pohjoisen operaatio oli nimeltään Renntier eikä Barbarossa, ja sitä johti saksalainen OKW eikä OKH, joka 21.1.41 määräsi voimaan Barbarossan, jonka Hitler hyväksyi 3.2.41. OKW:lle alistetut joukot eivät myöskään olleet Suomessa [ne vasemmiston paljon puhumat 200 000 ”saksalaista”], vaan Norjan puolella Kirkkoniemessä.
Neuvostoliitto oli marraskuussa -40 tiedottanut olevansa valmis liittymään akselivallat muodostaneeseen kolmen-vallan-sopimukseen [johon Suomi ei koskaan liittynyt, eikä näin ollen ollut Saksan liittolainen], jos Saksa suostuisi siihen, että Neuvostoliitto voisi toteuttaa suunnittelemansa Suomen ja Turkin operaatiot ”ilman sotaa samoin kuin oli tehty Bessarabian ja Baltian valtioiden kohdalla”. Saksa ei tähän suostunut, minkä seurauksena diktaattoreiden välit alkoivat viilentyä.
”Norjan armeija oli 17.4.41 alistanut operaatiosuunnitelmansa OKW:lle [Oberkommando der Wehrmacht]. Kesäkuun 22. päivänä, Saksan armeijoiden ylittäessä etelässä Neuvostoliiton rajan, Norjan-VuorAK [Norjan-Vuoristoarmeijakunta] aloitti 2. VuorD:llä operaatio Renntierin kohtaamatta vastarintaa Petsamon-Liinahamarin alueella, jonne asettui asemiin, ja 3. VuorD:lla pitkin linjaa, joka ulottui kauemmas etelään Luostarin lähettyville. Samana päivänä Norjan-armeija käski Norjan-vuoristoarmeijakunnan ryhtyä hyökkäykseen yli Suomen-Venäjän rajan 29. päivänä kesäkuuta, suomalaisen III AK:n 1.7. klo 16.00.” (Earl F. Ziemke: Saksalaisten sotatoimet pohjolassa, s. 195, Porvoo 1963)
”24.6. Suomi oli suostunut antamaan saksalaisten lentokoneiden lähteä operaatioihin Neuvostoliittoa vastaan Suomen maaperältä sekä sallinut Norjan-armeijan yksiköiden suorittaa maatiedustelua Suomen ja Neuvostoliiton välisen rajan poikki keskiyöstä lähtien. (Verbindungsstab Nord, I a, 77/41, an AOK Norwegen, Bef. St. Finnland, in AOK. Norwegen, K. T. B., Anlagenband I. AOK 20 19070/2)“"
Tuula hyvä, Renntier oli osa Barbarossaa ja Saksan joukot Pohjois-Suomessa osallistuivat Barbarossaan omien operaatiodensa myötä. Väität että nekin kävivät siellä omaa erillissotaa :)
Saksalaisjoukkojen päätehtävä pohjoisessa oli vallatun Norjan sekä Petsamon malmikaivosten ja malmialueen Pohjanmaan satamiin yhdistävän Jäämerentien suojaaminen. Toissijainen tehtävä oli yhdessä suomalaisten kanssa hyökätä ja katkaista Muurmannin rata. Näihin tehtäviin suunniteltiin omat erilliset operaationsa divisioonatasolla. Barbarossa oli armeijatasolla hieman suurempi operaatio, ja se piti sisällään useita pienempiä armeijan osien erillisiä operaatioita.
Vesa :"Tuula hyvä, Renntier oli osa Barbarossaa."
Suomalaiset eivät sitä tienneet. Hitler oli sanonut, ettei Saksan aikeista voida kertoa ennenkuin Saksan suunnitelmat on lyöty lukkoon. Suomalaisille annettiin tieto Saksan lopullisista suunnitelmista toukokuun lopussa -41, jolloin Jodl kertoi, että vaikka Saksalla ja Neuvostoliitolla on voimassa oleva ystävyyssopimus, sitä vastaan sotii neuvostojoukkojen provokoimaton keskitys Saksan rajalle, jolloin Saksalla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä "ehkäisevään hyökkäykseen".
Ja siinä me valtakuntana olimme, suurvaltojen "kahden tulen välissä", jossa toisella puolella oli Saksan "ehkäisevä hyökkäys" ja toisella puolella Neuvostoliiton "ennakoiva sotatoimi" kummankin tavoitteena siirtää valtansa laajentamiseen tähtäävät sotatoimet [taas kerran] omien valtiorajojensa ulkopuolelle.
Ja tuon kaiken keskellä esimerkiksi miun issäin, joka Talvisodan alkaessa 10-vuotiaana oli ollut lapsijoukossa, joka oli kotikylässään joutunut venäläiskoneen tulituksen kohteeksi...
"Myös Putkis-Jussin perinteinen "Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 22.6.1941 kello 6.05. aloittaen Jatkosodan" viritys oli tänä vuonna suorastaan ala-arvoinen :)"
Putkisen blogit jäävät mitättömiksi anniltaan paljolti siksi että hän ei salli niissä keskustelua. Hän julkaisee vain tarkoin valitsemansa kommentit. Kun katsoo Putkisen blogien kommentointiketjuja voi todeta että ainakin puolet kommenteista on Putkisen omia.
Juhani Putkinen tuossa Harisen tarkoittamassa blogissaan mainitsee mm. että:
"Venäjä pommitti useita suomalaiskohteita alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Kukaan EI ole esittänyt todisteita siitä, että Suomen alueelta olisi hyökätty Venäjän alueelle ennen 22.6.1941 kello 6.05."
Lähetin blogiin seuraavan kommentin, mutta Putkinen ei julkaissut sitä:
22.6.1941 lensi Königsbergistä Etelä-Suomen ilmatilan kautta reittiä Salo - Lohja - Utti - Lappeenranta - Vuoksen suunta - (Terijoki - Kronstadt) 12 saksalaista Junkers JU 88 -pommikonetta miinoittamaan Kronstadtin meriväyliä ja Vienanmeren kanavaa. Suomalaiset ilmavalvontayksiköt näkivät koneet mm. Utissa klo 02.00, Luumäellä klo 02.01-02.27 ja Lemillä klo 02.00-02.25. Havainnoista on maininnat yksiköiden virallisissa sotapäiväkirjoissa. Taavetti Heikkisen havainto 02.30, jonka hän kirjasi Jarmo Niemisen toimittamana hiljattain ilmestyneeseen autenttiseen päiväkirjaansa sopii edellisiin erinomaisesti.
Paluulennnolla koneet tankattiin Utin lentokentällä. Ensimmäiset koneet laskeutuivat 03.15 ja viimeiset 03.50. Koneet jatkoivat paluumatkaansa Utista 05.30 alkaen.
Edellä oleva tieto on ilmailuhistorioitsija Pentti Mannisen seikkaperäiseen tutkimuksen tulos saksalaisten miinoituslennosta. Tiedot perustuvat saksalaisiin, suomalaisiin ja myös venäläisiin arkistolähteisiin. Mannisen tutkimustulos on luotettava. Tutkimus on toistettavissa ja lähteet ovat osoitettavissa. Lähdekritiikki tutkijalla on jo aiemmissa tutkimuksissa osoitettu.
Samanaikaisesti lensi myös toinen saksalainen lento-osasto samalla asialla pitkin Suomenlahtea itään. Tämä osasto ei lentänyt Suomen ilmatilan kautta ennen kuin paluusuunnassa Uttiin tankkaamaan kotimatkaa varten.
Oi, Jussi on saanut tässäkin kysymyksessä niin pahasti nenilleen, ettei hän enää uskalla aiheesta keskustella - kun tietää miten siinä käy.
Tämä väite "Kukaan EI ole esittänyt todisteita siitä, että Suomen alueelta olisi hyökätty Venäjän alueelle ennen 22.6.1941 kello 6.05" on jo omalla sarallaan pieni klassikko. Nämä todisteet kun pitäisi esittää Jussille kelpaavin lainauksin ja lähdeviittein ja sellaisiahan ei luonnollisesti ole olemassakaan. Ei vaikka millaiset dokumentit arkoistoista esiin kaivat. Todisteiksi kun ei kelpaa aikalaisten, eli silminnäkijöiden tai edes itse mukana olleiden muistot, lausunnot tai ylöskirjaamiset (esim. suomalaiset sotapäiväkirjat, saksalaisten omat muistiot, jne.). Parhaimmillaan Jussi on esittänyt, että olihan venäläisilläkin keltaista maalia (Suomesta lentäneiden saksalaisten koneiden keltaiset omakonetunnukset) ja jos saksalaiset tosiaan Suomen halki lentelivät niin hehän olivat vain muuten vain ajan kulukseen loukkaamassa Suomen ilmatilaa, vaikka sellainen Barbarossakin oli samaan aikaan menossa, eikä sitten muuta.
Turha tästä on Jussin kanssa inttää, antaa Jussin ihan rauhassa piiloutua bloginsa sensuurin taakse. Ei hänellä muutakaan ole.
Ottaako koville olla väärässä?
Putkinen on oikeassa. Ensimmäisen laukauksen ampui N-liitto. Sekä 22.6.1941 tarkastelussa, että isomman mittakaavan rajaloukkauksissa. Siihen syyllistyi N-liitto 25.6.1941.
Suomi antoi noin 17 vuorokautta aikaa valmistautua alueittemme miehittäjälle: puolustusasemat, evakuoinnit ja muut.
Ensimmäisen laukauksen Suomen ja Neuvostoliiton välisellä alueella pommien ja miinojen muodossa ampui Saksa Suomen alueen kautta.
Nimittäin tuo Etelä-Suomen yli lentänyt saksalainen pommituslentue selkeästi ja todistetusti jo ennen kuin kello tuli 6.05.
Neuvostoliitto sitten vastasi Suomen alueelta tulleisiin pommituksiin pommittamalla Suomen alueita.
Lehtipuu - Putkinen on väärässä ja jopa tietää sen. Siksipä en tiedä ottaako koville olla väärässä. Kerroppa sinä, kokemusta on siitä sinullakin.
Otappa vaikka selvää milloin ja mihin aikaan "isomman mittakaavan rajaloukkauksissa" suomalaiset menivät rajan yli pahat mielessään. Ilmainen vinkki: sellaista tietoa ei taatusti löydy Putkisen "historiasivustoilta" ;)
Miksi suomalaisten pitäisi lakaista kaikki suomalaisten epämiellyttävät teot maton alle? Miksi pitäisi kiillottaa kilpeä? Säröileekö suomalaisten kansallistunne jos hyväksymme tosiasiat sellaisena kuin ne ovat?
Kyösti R :"Miksi suomalaisten pitäisi lakaista kaikki suomalaisten epämiellyttävät teot maton alle? Miksi pitäisi kiillottaa kilpeä? Säröileekö suomalaisten kansallistunne jos hyväksymme tosiasiat sellaisena kuin ne ovat?"
Mielestäni ei mistään syystä. Mutta miksi suomalaisten pitäisi lakaista maton alle myöskään ne ihmisoikeuksia rikkoneet suurvaltojen hirmuhallintojen teot, joiden uhreiksi suomalaiset ovat joutuneet?
Myös suurvaltojen on hyväksyttävä tosiasiat sellaisina kuin ne ovat syyllistämättä itseään puolustaneita pieniä valtioita rikoksista, joihin ne itse ovat syllistyneet.
Onko meillä tarve laittaa aina kaikki muut syyllisiksi kuin suomalaiset. Suomen historiaan kuuluu paljon muutakin epämiellyttävää, mm. romanien kohtelu jossa sai tappaa kuka vaan halusi kiertäviä romaneja surutta ja upottaa suohon ja sitä tehtiinkin yms.
Suomen nykyhistoriaan kuuluu myös paljon epämiellyttävää. Järvenpään virkamiehet pitkittivät asunnon antamista valtaväestöön sulautuneelle romaninaiselle, koska Järvenpään romanit eivät halua romaninaista kotikonnuilleen. Ongelma syntyy romanipiireissä tunnetusta väistövelvollisuudesta, joka pakottaa alueelle muuttavan kysymään lupaa asettautua pihapiiriin.
Tamara Lumberg-Hallinen ei suostu pukemaan romanipukua ja on mennyt naimisiin suomalaisen kanssa.
Lumberg-Hallinen on kyllästynyt vainoihin ja hänen mukaansa romanit ovat Suomen kansalaisia joiden on alistuttava Suomen lakeihin.
http://www.nelonen.fi/uutiset/kaikki/kotimaa/romanipukua-hylkiv%C3%A4-na...
Kyösti :"Onko meillä tarve laittaa aina kaikki muut syyllisiksi kuin suomalaiset. Suomen historiaan kuuluu paljon muutakin epämiellyttävää, mm. romanien kohtelu jossa sai tappaa kuka vaan halusi kiertäviä romaneja surutta ja upottaa suohon ja sitä tehtiinkin yms."
Mielestäni meillä ei ole tarve laittaa muita syyllisiksi, mutta meillä on oikeus saada "tunnustus" sille, että emme kansana ole syyllistyneet ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin, joista yhäkin voimassa pidetty ja maailman ainoa yhäkin voimassaoleva Pariisin rauhansopimus meitä kollektiivisesti syyttää.
Suomen historiaan kuuluu erittäin paljon epämiellyttävää, joka kertoo siitä, kuinka keskenään taistelevat suurvallat ovat kautta historian siirrelleet rajojaan ja tehneet säälimättä suomalaisten kotiseuduista kerta toisensa jälkeen omien rajojensa ulkopuolella olevan taistelutantereen, josta on revitty veroja ja sotilaita "näkemään nälkää" Balkanin vuorilla tai milloin missäkin "taistellessa".
Henk.koht. en muista romaneihin kohdistuneesta syrjinnästä muuta kuin sen, kuinka lapsina pakenimme lähimetsään asettuneen romanileirin Isoja Miehiä, kun olimme huutaneet kivien takaa, että "mustalaisen mulliturpa, kiven alta kiiluu."
Kun aikuisena olen oppinut tuntemaan romaneita, olen ystävystynyt heidän kanssaan - ja on pakko myöntää, että en ole koskaan ohittanut ainoatakaan kerjäävää romania lahjoittamatta jotain siitä hyvinvoinnista, josta itse saan nauttia. Kuten en ole ohittanut heitä kaikkia muitakaan - en edes esim. niitä raavaita työmiehiä, jotka seisoivat Ranskassa Reimsin katedraalin ulkopuolella katse maahan luotuna anovin käsin. En koskaan unohda katedraalin ulkopuolella seisoneen Ison Miehen nöyryytettyä ääntä, kun hän "almuni" saatuaan sanoi katsettaan nostamatta "Merci, madam."
"22.6.2011 17:26 Tulikivenkatku
ILman talvisodan hyökkäystä Suomeen ei olisi koskaan mitään jatkosotaa käyty. Ei lähdetty omia ryöstettyjä alueita takaisin valtaamaan, ei Barbarossaan mukaan, eikä menty vähän pitemmälle. Siis NL valittettavasti on nyt vain on se suurin syyllinen."
"Tulikivenkatku" tässä yhtyy ketjussa aikaisemmin kommentoineiden Veikko Saksin ja Aki Pullin ilmaisemiin käsityksiin siitä että Suomen mukaan meno Saksan venäjänhyökkäykseen johtui halusta saada revanssi talvisodasta.
Todennäköisesti tuo käsitys on oikeaan osuva.
Risto R :"Suomen mukaan meno Saksan venäjänhyökkäykseen johtui halusta saada revanssi talvisodasta.
Todennäköisesti tuo käsitys on oikeaan osuva."
Eikä tuossa asiassa ole oikeastaan mitään ihmettelemistä, kun Venäjän ensin tekemä hyökkäys Suomea vastaan johtui halusta saada revanssi v. 1918 sodasta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 64 kommenttia